Laura 

Olen Laura Kangasniemi 23-vuotias pararatsastaja. Intohimonani urheilijana on kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia hevosista. Treenaan tällä hetkellä ammattimaisesti Helsingissä pararatsastuksen parissa, jossa kuulun ryhmään IV. 

Aloitin ratsastuksen 12-vuotiaana ja pian sen jälkeen kilpailemisen pääsääntöisesti esteratsastuksessa. Maaliskuussa 2017 loukkaannuin vakavasti ratsastusonnettomuudessa.

Vuosi 2021 oli ensimmäinen kilpailukauteni pararatsastuksen parissa ja suurin saavutuksemme Finnman -hevosen kanssa oli SM-pronssimitali. 2022 pääsin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla, voitin SM-hopeaa ja saavutimme voittoja sekä sijoituksia kansalliselta tasolta. 

2022 sain treeni- ja kilpailukäyttöön Pia Reitin upean Supremo-ruunan. 

Minut valittiin vuonna 2021 sekä 2022 Suomen Paralympiakomitean koordinoimaan nuorten Tulevaisuuden tähdet -nimiseen valmennusryhmään.  

Tavoittelen paikkaa Pariisin 2024 paralympialaisiin. Siispä vuosi 2023 on meille erittäin tärkeä, sillä tänä vuonna pyrimme kvaalautumaan paralympialaisiin.

Miksi olen pararatsastaja?

12.3.2017 jouduin vakavaan ratsastusonnettomuuteen. Onnettomuuspäivä alkoi normaalisti aamutallilla, jonka jälkeen aloin ratsastamaan hevosia. Tallille oli tulossa muita ratsastajia, jotka olivat menossa hyppäämään esteitä. Päätin liittyä seuraan ratsastamallani hevosella seuraan.

Hyppäsimme pieniä helppoja esteitä. Hevonen oli tosi kiva ja olin tosi tyytyväinen siihen. Päätin tulla yhden tehtävän vielä kerran. Muistan miettineeni “suoritanko estetehtävän vielä uudelleen, vai jätänkö treenin tähän?”. Viimeisen tehtävän ratsastusta en muista, se oli kohtalokas. Hevonen oli hypännyt hieman matalan hypyn ja kompastunut esteelle. Putosin pää edellä ja jäin makaamaan maahan. Menetin tajuntani.

Putoamisen nähneet muut nuoret ratsastajat toimivat neuvokkaasti ja soittivat hätäkeskukseen. Heille olen ikuisesti kiitollinen. Ambulanssi saapui nopeasti paikalle ja minut kuljetettiin paloasemalle, josta jatkoin SEPE-helikopterilla OYS:n teho-osastolle.

Loukkaantuminen oli vakava. Olin koomassa noin viikon ajan, sain vaikean aivovamman ja oikea puoli kehostani halvaantui. Kuntoutuminen eteni fyysisesti hyvin, opettelin uudestaan mm. istumaan ja kävelemään. Haluni hevosten pariin oli suuri. Vammautuminen rajoittaa elämääni edelleen, mutta se ei estä unelmien tavoittelua. 

Elämäni muuttui, unelmia ja haaveita täytyi ryhtyä rakentamaan uudestaan. Aivovamma vaikuttaa edelleen jokapäiväiseen elämääni. Esimerkiksi täyspäiväinen opiskelu tai työnteko on minulle mahdotonta, sillä aivovamman vuoksi mm. kuormitun normaalia nopeammin. Lisäksi uuden oppiminen ja työstä palautuminen on tavallista hitaampaa.

 Hevoset olivat suuri voimavara toipumisessa. Onnettomuuden jälkeen vaihdoin esteratsastuksen kouluratsastukseen ja hiljattain pararatsastukseen.