Laura 

Olen Laura Kangasniemi 22-vuotias pararatsastaja. Intohimonani urheilijana on kehittyä koko ajan paremmaksi ja oppia hevosista. Treenaan tällä hetkellä ammattimaisesti Järvenpäässä pararatsastuksen parissa, jossa kuulun ryhmään IV. 

Aloitin ratsastuksen 12-vuotiaana ja pian sen jälkeen kilpailemisen pääsääntöisesti esteratsastuksessa. Maaliskuussa 2017 loukkaannuin vakavasti ratsastusonnettomuudessa.

Vuosi 2021 oli ensimmäinen kilpailukauteni pararatsastuksen parissa ja suurin saavutuksemme Finnman -hevosen kanssa oli SM-pronssimitali. 2022 pääsin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla, voitin SM-hopeaa ja saavutimme voittoja sekä sijoituksia kansalliselta tasolta. 

Minut valittiin vuonna 2021 sekä 2022 Suomen Paralympiakomitean koordinoimaan nuorten Tulevaisuuden tähdet -nimiseen valmennusryhmään.  

Tavoittelen paikkaa vuoden 2024 Pariisin paralympialaisiin. Siispä vuosi 2023 on meille erittäin tärkeä, sillä silloin kilpaillaan paikasta paralympialaisiin.

Miksi olen pararatsastaja?

12.3.2017 jouduin vakavaan ratsastusonnettomuuteen. Onnettomuuspäivä alkoi normaalisti aamutallilla, jonka jälkeen aloin ratsastamaan hevosia. Tallille oli tulossa muita ratsastajia, jotka olivat menossa hyppäämään. Päätin liittyä seuraan.

Hyppäsimme pieniä helppoja esteitä. Hevonen oli tosi kiva ja olin tosi tyytyväinen siihen. Päätin tulla yhden tehtävän vielä kerran. Muistan miettineeni “hyppäänkö vai jätänkö treenin tähän?”. Viimeisen tehtävän ratsastusta en muista, se oli kohtalokas. Hevonen oli hypännyt hieman matalan hypyn ja kompastunut esteelle. Putosin pää edellä ja jäin makaamaan maahan. Menetin tajuntani.

Putoamisen nähneet muut nuoret ratsastajat toimivat neuvokkaasti ja soittivat hätäkeskukseen. Heille olen ikuisesti kiitollinen. Ambulanssi saapui nopeasti paikalle ja minut kuljetettiin paloasemalle, josta jatkoin SEPE-helikopterilla OYS:n teho-osastolle.

Loukkaantuminen oli vakava. Olin koomassa noin viikon. Sain vaikean aivovamman ja oikea puoli kehostani halvaantui. Kuntoutuminen eteni fyysisesti hyvin, opettelin uudestaan kävelemään. Haluni hevosten pariin oli suuri. Vammautuminen rajoittaa elämääni edelleen, mutta se ei estä unelmien tavoittelua. 

Elämäni muuttui, unelmia ja haaveita täytyi ryhtyä rakentamaan uudestaan. Hevoset olivat suuri voimavara toipumisessa. Onnettomuuden jälkeen vaihdoin esteratsastuksen kouluratsastukseen.