12.3.2017 jouduin vakavaan ratsastusonnettomuuteen. Päivä alkoi normaalisti aamutallilla, jonka jälkeen aloin ratsastamaan hevosia. 

Treeni alkoi moitteettomasti ja hevonen oli tosi kiva ratsastaa. Harjoitus oli jo lopussa, mutta päätin ratsastaa vielä yhden tehtävän uudelleen. Muistan miettiväni: suoritanko tehtävän vai jätänkö treenin tähän. Tämä on viimeinen muistikuvani, sillä viimeisen tehtävän ratsastusta en enää muista. Hevonen oli hypännyt hieman matalan hypyn ja kompastunut esteelle. Putosin pää edellä ja jäin makaamaan maahan – menetin tajuntani.

Putoamisen nähneet muut nuoret ratsastajat toimivat neuvokkaasti ja soittivat hätäkeskukseen. Heille olen ikuisesti kiitollinen. Ambulanssi saapui nopeasti paikalle ja minut kuljetettiin paloasemalle, josta jatkoin SEPE-helikopterilla OYS:n teho-osastolle.

Loukkaantuminen oli vakava. Olin koomassa noin viikon ajan, sain vaikean aivovamman ja oikea puoli kehostani halvaantui. Ennusteeni eivät olleet hyvät, mutta kuntoutuminen eteni todella paljon odotettua paremmin. Opettelin uudestaan mm. istumaan, kävelemään ja kongitiivisia taitoja. Kongitiivinen toimintakykyni oli alentunut huomattavasti. 

Elämäni oli muuttunut. Unelmia ja haaveita täytyi ryhtyä rakentamaan uudelleen. 

Aivovamma vaikuttaa edelleen jokapäiväiseen elämääni. Esimerkiksi täyspäiväinen opiskelu tai työnteko on minulle liian rankkaa, sillä aivovamman vuoksi kuormitun normaalia nopeammin, uuden oppiminen ja työstä palautuminen on tavallista hitaampaa. Halvausoire vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyni, jonka vuoksi olen paraurheilija.

 Hevoset olivat suuri voimavara toipumisessa. Onnettomuuden jälkeen vaihdoin esteratsastuksen kouluratsastukseen ja hiljattain pararatsastukseen.

Haluatko kuulla tarinani, lue lisää täältä.