Haaveena oma hevonen
Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun Fidel lähti takaisin omistajalleen. Aika on tuntunut pitkältä, jopa stressaavalta.
En ole vielä koskaan pystynyt olemaan sellaisessa tilanteessa, että olisin hevosen omistaja. Oma hevonen on ollut pitkään haaveeni. Valitettavasti minulla ei ole ollut siihen mahdollisuutta. Syy siihen on varmasti monelle tuttu – hevonen ja sen ylläpito maksaa paljon, eikä siihen yksinkertaisesti ole ollut varaa.
Oma hevonen on ollut haaveeni jo 9 vuotta
En tiedä onko virhe kirjoittaa tästä aiheesta julkisesti, mutta kirjoittaminen tuntuu nyt sopivalta. Kokeillaan. Melkein heti hevosharrastuksen aloitettuani halusin oman hevosen. Toivoin hevosta lahjaksi kaikkina mahdollisina päivinä, jolloin lahjoja annetaan. Omaa hevosta ei ollut mahdollista kuitenkaan ostaa.
Yritin lapsena kerätä rahaa erilaisia töitä tekemällä, mutta koska halusin osallistua ratsastustunneille, valmennuksiin ja kilpailuihin, menivät keräämäni rahat niihin. Ajattelin, että kun olen hieman vanhempi, voin tehdä kokopäivätyötä, säästää ja ostaa oman hevosen. Asiat eivät kuitenkaan aina mene siten, kuin on suunnitellut tai haluaisi niiden menevän.
Loukkaantuminen muutti suunnitelmiani
Loukkaantumisen jälkeen 2018 marras-joulukuussa halusin itsenäistyä ja muuttaa pois Haapavedeltä. Vaihdoin lukiota, työpaikkaa ja asuntoa sekä sain silloiselle ylläpitohevoselleni tallipaikan Oulusta. Siinä kohtaa en ollut täysin ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtunut onnettomuudessa. Ajattelin pystyväni samanlaiseen elämään kuin aiemminkin, ja oman hevosen hankinta oli edelleen mielessäni.
Loukkaantumisen seurauksena opiskelu- ja työsuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi. Tämä asia on henkisesti ollut todella vaikea ja on sitä edelleenkin. En ajatellut vamman vaikuttavan työntekoon, vaikka minulle oli sanottu siitä. Ajattelin, että pystyn palaamaan “normaaliin elämään”, mutta en pystynytkään. Olisin halunnut työskennellä ja tienata, hankkia oman hevosen, ratsastaa enemmän, treenata, toteuttaa haaveitani ja tulevaisuuden suunnitelmiani.
Fidel oli suuri voimavara
Olen todella huono odottamaan ja olemaan tekemättä mitään. Kaikkiin asioihin ei pysty aina vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisikin.
Viime vuoden lopulla alkoi vihdoin tapahtua mukaviakin asioita. Suurin tekijä siihen oli Fidel. Vaikka pidin Fidelistä saman tien kun näin sen, niin en olisi uskonut sillä olevan näin suurta merkitystä minuun. Toivon myös, että Fidel on nauttinut seurastani yhtä paljon.
Kohti unelmaa, omaa hevosta!
Vaikka edelleenkään en ole täysipäiväisesti töissä tai opiskele unelma-ammattiani, olen saanut hienon tilaisuuden kurkistaa urheilijan elämään ja toteuttaa sitä laadukkaasti. Tämän ovat perheeni ja sponsorini mahdollistaneet minulle. Toivottavasti hevosurheilun myötä minulla on edessä hienoja kokemuksia, mahdollisuuksia ja uusia haasteita.
Nyt asiat ovat vihdoinkin sillä mallilla, että oman hevosen etsintä on käynnissä, ja toivon pitkäaikaisen haaveeni toteutuvan <3 .