Matkani kohti Pariisin 2024 Paralympialaisia: Unelmasta Todellisuuteen
Oletko koskaan ajatellut lähteväsi ulkomaille treenaamaan?
Maaliskuussa 2024 tuli puheeksi ulkomaille lähtö, kun minulta kysyttiin Ypäjän CPEDI3*-kilpailuissa, olenko koskaan ajatellut lähteväni ulkomaille treenaamaan hevosen kanssa. Tähän vastasin: “Olen ja haluaisin, mutta sitä asiaa en ole oikein koskaan vienyt eteenpäin.”
Tästä se sitten lähti. Kerroin valmentajalleni ideasta. Idea kuulosti hyvältä ja aloimme miettiä ja suunnitella, miten se olisi mahdollista toteuttaa ja mikä olisi sopiva paikka. Asiat etenivät melko nopeasti, mutta jouhevasti. Meille löytyi treenipaikka Saksasta McLeaneilta, jossa olemme olleet nyt noin kuukauden ajan treenaamassa.
Minun, niin kuin varmasti monen muunkin hevosihmisen, haaveena on lähteä ulkomaille treenaamaan. Tällaisesta haaveilin jo nuorena hevostyttönä: “Sitten kun olen vanhempi, opiskellut ja voin ostaa oman hevosen, voimme lähteä ulkomaille treenaamaan ja kilpailemaan.”
“Jos mä saan luokituksen, haluan maajoukkueeseen, panostaa täysillä kilpaurheiluun ja saavuttaa paikan Pariisin 2024 Paralympialaisiin.”
Syksyllä vuonna 2020 asuin Oulussa ja olin menossa paraluokitukseen. Se pelotti minua, sillä minun oli tähän aikaan todella vaikea hyväksyä vammautumiseni ja aiheesta puhuminen tuntui pahalta. En halunnut uskoa, että saan luokituksen. Jossain minulla oli kuitenkin tunne, että tulen saamaan luokituksen.
Muistan, kun juttelin isäni kanssa puhelimessa ennen paraluokitusta ja sanoin: “Jos mä saan luokituksen, haluan maajoukkueeseen, panostaa täysillä kilpaurheiluun ja saavuttaa paikan Pariisin 2024 Paralympialaisiin.”
Sain luokituksen (ryhmä IV) ja ei auttanut muu kuin lähteä toteuttamaan sanomaani suunnitelmaa. Tässä tilanteessa minulla ei ollut oikeastaan mitään – ei hevosta, ei taloudellista mahdollisuutta tai näyttöä koulu- tai pararatsastuksesta. Tosi nopeasti minulle löytyi leasing-hevonen, sain rakennettua ympärilleni tiimiä, sain hevoseni kanssa paikan pararatsastuksen maajoukkueen kehitysryhmästä ja matkalleni lähti upeita sponsoreita sekä yhteistyökumppaneita. Tästä lähti minun paraurheilijaura.
Vaikka itse tämän tavoitteen asetin ja sen saavuttamiseen uskoin, on tsemppaamista, uskomista ja kannustamista tullut hurjan paljon perheeltäni, ystäviltäni, tiimiltäni sekä yhteistyökumppaneiltani. Ilman tällaista tukiverkkoa matka tähän pisteeseen ei välttämättä olisi toteutunut.
Suuri tavoite saavutettu – paikka Pariisin 2024 Paralympialaisiin
Nyt paikka Pariisin Paralympialaisiin on saavutettu. Kaikki tämä työ, mitä minä (ja tiimini) olemme tehneet, palkitaan.
Tässä kun kirjoitan tätä tekstiä, voin katson taaksepäin ja taputtaa itseäni olalle. Tein tämän kaiken, enkä luovuttanut. Monta kertaa tällä matkalla olen käynyt äärirajoilla ja on tehnyt mieli luovuttaa. On ollut todella vaikeita jaksoja monella eri elämän osa-alueella. Joku minussa on kuitenkin aina sanonut, että jatka eteenpäin.
Olen jo saavuttanut ja kokenut loputtoman paljon mahtavia ja uskomattomia asioita, joista olen todella tyytyväinen ja auttavat myös uskomaan ja jatkamaan eteenpäin. Edelleen täytyy tehdä paljon töitä ja treenata, jotta asiat voivat toteutua.
Muutaman kuukauden päässä odottavat ensimmäiset paralympialaiset, joista olen enemmän kuin innoissani. Nyt saan treenata Saksassa maailman ihanimman Prinssin kanssa ammattilaisten silmien alla.
